Useimmat kielenoppimispäätökset eivät kaadu tahdonvoiman puutteeseen vaan epärealistiseen suunnitelmaan. Se joka sitoutuu "tuntiin joka päivä", jaksaa harvoin kahta viikkoa pidempään. Tapatutkimus on yksiselitteinen: pienet, kiinteät rutiinit voittavat suuret, epäsäännölliset ponnistukset – erityisesti sanaston osalta, jossa usealle päivälle jaettu toisto ratkaisee kaiken.
Muisti hyötyy enemmän viidestä lyhyestä harjoittelukerrasta viikossa kuin yhdestä pitkästä. Jokainen uusi kerta pakottaa aivot palauttamaan mieleen opitun – ja juuri tämä mieleenpalautus vakiinnuttaa muiston (niin sanottu testausvaikutus). 15 minuuttia päivässä kertyy yli 90 tunniksi vuodessa: tarpeeksi kielen tärkeimpien 1000 sanan hallitsemiseen.
Aamu, 5 minuuttia: kertaa harjoittelijassa erääntyneet sanat – heti heräämisen jälkeen tai kahvin ääressä, kun pää on vielä virkeä. Päivän mittaan, 5 minuuttia: lyhyt kuuntelutuokio ohessa, esimerkiksi äänikirjan luku työmatkalla, ruokaa laittaessa tai kävellessä. Ilta, 5 minuuttia: kuuntele kymmenen uutta sanaa ja toista ne ääneen. Halutessasi voit antaa äänikirjan soida edelleen nukahtaessasi – rentoutunut toisto ennen unta hyödyntää ajan, jolloin aivot muutenkin lajittelevat oppimaansa.
Kaksi kikkaa tekee eron. Ensinnäkin, liitä oppiminen jo olemassa olevaan tapaan ("hampaiden pesun jälkeen avaan harjoittelijan") – näin päätöstä ei tarvitse tehdä joka päivä. Toiseksi, seuraa putkeasi: näkyvä putki motivoi enemmän kuin mikään oppimistavoite. Ja jos jää päivä väliin? Jatka vain seuraavana päivänä. Ratkaisevaa ei ole täydellinen kuukausi vaan koko vuosi.