Useimmat kieltenopiskeluaikeet eivät kariudu tahdonvoiman puutteeseen vaan epärealistiseen suunnitelmaan. Se, joka lupaa itselleen ”tunnin joka päivä”, jaksaa harvoin yli kahta viikkoa. Tapatutkimus on yksiselitteistä: pienet, kiinteät rutiinit voittavat suuret, epäsäännölliset ponnistukset – erityisesti sanastossa, jossa usealle päivälle jaettu toisto ratkaisee kaiken.
Muisti hyötyy enemmän viidestä lyhyestä opiskeluhetkestä viikossa kuin yhdestä pitkästä. Jokainen uusi harjoituskerta pakottaa aivot palauttamaan opitun mieleen – ja juuri tämä mieleen palauttaminen vahvistaa muistijälkeä (niin sanottu testausvaikutus). 15 minuuttia päivässä tekee yli 90 tuntia vuodessa: tarpeeksi kielen tärkeimpien 1000 sanan hallitsemiseen.
Aamulla 5 minuuttia: kertaa vuorossa olevat sanat harjoittelijassa – heti heräämisen jälkeen tai kahvin ääressä, kun pää on vielä virkeä. Päivän mittaan 5 minuuttia: lyhyt kuunteluhetki muun ohessa, esimerkiksi äänikirjan luku työmatkalla, ruokaa laittaessa tai kävelyllä. Illalla 5 minuuttia: kuuntele kymmenen uutta sanaa ja toista ne ääneen. Halutessasi voit antaa äänikirjan soida, kun nukahdat – rento toisto ennen unta hyödyntää ajan, jolloin aivot joka tapauksessa järjestelevät oppimaansa.
Kaksi niksiä ratkaisevat. Ensinnäkin: kytke opiskelu olemassa olevaan tapaan (”hampaidenpesun jälkeen avaan harjoittelijan”) – näin päivittäinen päätös jää pois. Toiseksi: seuraa putkeasi. Näkyvä putki motivoi enemmän kuin mikään oppimistavoite. Ja jos yksi päivä jää väliin? Jatka vain seuraavana päivänä. Ratkaisevaa ei ole täydellinen kuukausi vaan koko vuosi.